Sam Öhmanin unelmana oli ylittää Atlantti soutamalla

Sam Öhman päätti viime vuonna ryhtyä mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen ja otti osaa Talisker Whisky Atlantic Challenge -kisaan, jossa ylitetään Atlantin valtameri soutaen. Kisa järjestettiin viime vuonna 12. kerran. Ennen Öhmania kisaan oli osallistunut vain yksi suomalainen, Julia Immonen, joka souti osana neljän hengen joukkuetta. Öhman päätti kuitenkin yrittää suoriutua haasteesta yksin. Kilpailun lähtöpaikkana toimii Kanariansaarten La Gomera ja 4 700 kilometrin soutamisen jälkeen reitti päättyy Karibianmerellä sijaitsevalle Antigualle. Yksinsoutajia kisaan osallistui kahdeksan ja lisäksi joukkueissa souti noin 65 osallistujaa.

Tässä kisassa riittää haasteita, sillä sääolot ovat arvaamattomat ja matka pitkä ja yksinäinen. Kun matkaan kerran lähdetään, takaisin ei oikeastaan voi kääntyä, sillä tuulet ja merivirrat kuljettavat toiseen suuntaan. Ennen kilpailua Öhman arvioi, että matkaan kuluisi 70-90 vuorokautta.

Treeneihin ilman aiempaa soutukokemusta

Kun Öhman alkoi valmistautua soutukisaan, oli hänellä jo ennestään vankka kokemus kilpapurjehtimisesta ja myös Atlantin ylittämisestä osana kahden hengen miehistöä. Sen sijaan hän ei ollut koskaan elämässään soutanut, joten sen suhteen harjoittelu aloitettiin nollasta. Valmistelut aloitettiin puolitoista vuotta ennen kilpailua ja aivan ensimmäiseksi Öhman otti yhteyttä kuuluisaan soutuvalmentajaan Veikko Sinisaloon. Sinisalo painotti treeniohjelmassa erityisesti vahvaa keskivartaloa, sillä soutuliike lähtee ennen kaikkea voimakkaista keskivartalon lihaksista ja ottaa lisäksi vahvasti olkapäihin.

Oikea sekoitus voimaa ja kestävyyttä

Voiman lisäksi tämänkaltaisessa suorituksessa avainsanana on kestävyys. Öhmanin tavoitevauhti oli varsin maltillinen, joten aerobisen kunnon kanssa ei ollut samanlaista tavoitetta ja toisaalta rauhallisen vauhdin myötä haluttiin parantaa mahdollisuuksia selvitä mittavasta urakasta. Vaikka Atlantin ylittäminen soutaen on väistämättä käsittämätön fyysinen puristus, eniten vaaditaan kuitenkin henkisellä puolella. Yksin soutaminen pari kuukautta keskellä valtamerta on koettelevaa.

Öhmanin kilpailussa käyttämässä soutuveneessä on erillinen kajuutta, jonne voi vetäytyä nukkumaan. Vene itsessään on varsin turvallinen ja Öhmanin hankkimalla yksilöllä on ylitetty Atlantti jo kahdesti. Kyseinen venemerkki ei ole koskaan uponnut. Ennen kisaa Öhman keräsi sponsoreilta 80 000 euron budjetin, jolla hankki veneen ja tarvittavat varusteet.

Erittäin huonot sääolosuhteet pilasivat kilpailun

Öhmanin piti alkuperäisen suunnitelman mukaan lähteä kisaan 12. joulukuuta La Gomerasta, mutta huonot sääolosuhteet viivästyttivät lähtöä ja matkaan päästiin vasta kaksi päivää myöhemmin. Tarkasta valmistautumisesta huolimatta asiat alkoivat mennä pieleen pian lähdön jälkeen. Öhman tuli vakavasti merisairaaksi vain neljän tunnin soutamisen jälkeen, eikä olo ottanut helpottaakseen. Silti hän jatkoi soutamista noin kymmenen tunnin ajan, jonka jälkeen toivoi apua levosta. Yli nelimetrisessä aallokossa nukkuminen ei kuitenkaan helpottanut oloa ja aamun tullen Öhmania odotti myös ikävä yllätys. Vene oli yön aikana ajautunut takaisin alkupisteeseen. Myöhemmin Öhmanille selvisi, että alueelle oli tullut erittäin harvinainen matalapaine, joka voimisti tuulia. Samanlaista säätä ei tällä meriosuudella oltu nähty 12 vuoteen.

Sairastelua ja viimeinen yritys

Vaikka Öhman ei saanut ravintoa pysymään sisällään, jatkoi hän soutamista vielä kolmen päivän ajan. Kilpailun turvallisuuspäällikkö oli häneen useamman kerran yhteydessä, tarjoten mahdollisuutta hinaukseen neljäntenä päivänä. Öhman vastusteli pitkään ajatusta kisan keskeyttämisestä, mutta olon huonontuessa vaihtoehdot olivat vähissä. Huonon sään takia ei ollut myöskään varmuutta, tulisiko hinaamiselle enää toista mahdollisuutta. Kun hinaajat vihdoin saapuivat Öhmanin veneelle, hän ei kyennyt enää edes nousemaan soutuasentoon.

Öhman kertoi kisan jälkeen valtavista pettymyksentunteista, kun tärkeä kisa oli kaikista valmisteluista huolimatta jäänyt kesken. Samaan aikaan Öhmanin kanssa hinattiin takaisin myös yksin soutanut brittikilpailija, joka oli samassa tilanteessa. Öhman kertoo, että tämä helpotti hieman, sillä myös brittisoutaja oli vakavasti otettava kilpailija, joka oli vain joutunut tällä kertaa sään armoille.