Merenkäynnin muinaishistoria

Merenkäynnin historialla on pitkät, tuhansien vuosien aikaiset juuret. Varhaisimmat veneet kehitettiin kivikauden aikoihin, ja niiden uskotaan olleen puun rungosta kaiverrettuja yksinkertaisia kanootteja. Alunperin niitä käytettiin lähinnä ranta kalastukseen, ja lyhyiden matkojen kulkemiseen, mutta ajan myötä ihmisten rohkeus, ja sitä kautta matkojen pituus nousi, ja veneillä ryhdyttiin kulkemaan kansakuntien välillä kauppaa tehden. Länsimainen navigaatio kehittyi muinaisessa sumerin kulttuurin keskuudessa kolme vuosituhatta ennen Kristuksen syntymää, mikä johti useiden ennalta päätettyjen kauppareittien vakiintumiseen.

Merenkäynnin muinaishistoria

Todisteita muinaisista veneistä on löydetty useista itsenäisistä kivikautisista kaivauksista. Puunrungoista kajakkeja kaivelivat niin Amerikan alkuperäiskansat, kuin Euroopassakin. Veneiden kehittyminen johti aluksi merinisäkkäiden metsästämiseen, ja lopulta rantaviivaa pitkin selaamiseen kaupanteossa maiden välillä. Ensimmäiset kauppareitit kulkivat kaukoidästä Intian kautta Välimeren maihin. Rooman vallan aikana laiva pystyi purjehtimaan Välimeren läpi kuukaudessa, mikä pienensi kaupankäynnin kustannuksia huomattavasti, auttaen osaltaan Rooman vallan leviämisessä.

Muinaiset merenkäynti vallat

Muinaisista merta käyvistä ihmisryhmistä legendaarisin on varmasti pieni Polynesian saarivaltion kansakunta. Polynesialaiset matkasivat pitkiä matkoja avomerellä tuhansia vuosia ennen käytännön yleistymistä Euroopassa, ja kehittivät navigaation tekniikoita jotka olivat huomattavasti aikaansa edellä. Jokainen Polynesialainen saari piti yllä laivamiesten kiltaa, ja navigaation salaisuudet siirtyivät sukupolvelta toiselle suullisen historian mukana. Hyväkseen suunnistajat käyttivät karttoja, tarinoita, ja lauluja, jotka auttoivat laivureita suunnistamaan tähtien ja maamerkkien mukaan. Merenkävijöiden tehtävänä oli auttaa lähisaarten kanssa kaupanteossa, ja heimon evakuoimisessa  katastrofiun sattuessa. Polynesialaisten heimojen uskotaan lähteneen alunperin matkaan Kaakkois Aasiasta, luultavimmin nykyisen Taiwanin alueelta. Vuosien saatossa heimot matkustivat vuosien kuluessa Tongaan, Samoaan, Uuteen Seelantiin, ja Havaijille. Perinteisiä Polynesialaisia suunnistus taitoja opetetaan edelleen saarilla, mutta sen laaja käyttö katosi saarten päädyttyä Eurooppalaisen kolonisaation alle. Lähempänä Eurooppaa merenkäynti alkoi pitkälle egyptiläisten johdolla. Ensimmäiset sotalaivat rakennettiin faaraoiden johdolla. Laivat kulkivat lähinnä niitä soutavien orjien voimilla. Egypti myös aloitti ensimmäiset vakiintuneet kauppareitit, joiden tarkoituksena oli korottaa faaraoiden varallisuutta ja valtaa. Muinaisissa teksteissä on myös mainintoja Aasista saapuneiden merenkävijöiden kanssa taistelemisesta. Egyptin kanssa meriteitse kovasti kauppaa kävi myös Puntin kuningaskunta, joka sijaitsi nykyisen Somalian alueella. Euroopassa meriteitse kaupan käyminen alkoi Välimeren kansojen johdolla. MUinaisen Levantin aluetta asuttaneet foinikialaiset, jotka kävivät meriteitse kauppaa ensimmäisellä vuosituhannella ennen Kristuksen syntymää. Foinikialaisten laivat kulkivat hyvin pitkälle soutajien voimalla, ja heidän merenkäynti taitonsa auttoivat välimeren kulttuureiden kasvamisessa ja leviämisessä. Näillä saarilla sai alkunsa myös suurella nuotiolla toimivien majakoiden käyttö navigoinnin apuna, tunnetuin näistä on legendaarine Alexandrtian majakka. Merenkäyntiä kunnioitettiin, ja seilaajien ajateltiin olevan jumalien suosiossa, merenkäynnin sankarillisuudesta kertoo muun muassa Odysseus teos, jossa argonautti seilaajat matkaavat vaarasta toiseen Jason soturin johdolla. Välimeren maissa alkunsa sai myös piraatti kulttuuri, merellä tapahtuva laivojen ja lastin kaappaaminen rikollisin menetelmin.

Muinaiset merenkäynti vallat

Skandinaviassa tunnetuimpia merenkävijöitä olivat viikingit, jotka seilasivat keskiajalla Englantiin ja Irlantiin maiden aarteiden rosvous mielessään. Näiden piraattien reissuissa auttoivat äärimmilleen kehittyneet navigaatio, ja merenkäynti taidoy, ja he käyttivät kulkuneuvonaan useimmiten pitkää, meloilla ja  purjeella varustettua venettä. Vaikka Irlanti ja Englanti ovatkin tunnetuimpia Viikinkien kohteita, he seilasivat myös Pohjois Afrikkaan, Keski Aasiaan, ja Välimeren maihin. Rosvouksen lisäksi osa viikingeistä jäi pysyvästi asumaan näiden maiden rannikkoalueille, johtaen kulttuurillisten vaikutusten leviämiseen ympäri maailman, ja skandinaavisten kulttuureiden kansainvälistymiseen. Viikinkien laivat kehittyivät kulttuurin mukana, ja pitkien sotalaivojen lisäksi he käyttivät pienempiä kauppalaivoja. Viikinkien valtakauden uskotaan alkaneen kun Charlemagne alkoi pakko käännyttämään pohjoisen pakanoita kristin uskoon, ja se päättyi katolilaisuuden levittyä skandinavian hallitseviin luokkiin.