Kilpapurjehtijalta vaaditaan kovaa kuntoa

Finnjolla-luokassa kilpaileva Tapio Nirkko on purjehtinut kolme kertaa olympialaisissa ja kilpaura jatkuu edelleen komeana. Rio de Janeirossa Nirkko jäi lopulta 15. sijalle, mutta onnistui mainiosti esikarsintakilpailuissa. Elokuussa Nirkko purjehti Tanskan Århusissa olympialuokkien regatassa finjolla-luokan kolmanneksi ja kakkossija jäi vain pisteen päähän.

Nirkko kertoo, että olosuhteet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten purjehdus onnistuu. Myös mitalilähdössä Tanskassa tuuli oli erittäin puuskainen ja lähtö varsin tapahtumarikas. Vielä viimeisellä alamerkillä puolalainen Piotr Kola oli Nirkon edellä, mutta sai rangaistuksen ja putosi kauemmas.

Potentiaalia riittäisi vielä enemmän

 

Nirkko on harmitellut sitä, ettei koe päässeensä purjehduksessa vielä parhaimpaansa. Lontoon olympialaiset olivat purjehtijalle pettymys, sillä Nirkko totesi heti kilpailun jälkeen hänellä olevan potentiaalia parempaankin. Rio de Janeirossa Nirkko paransi hienosti, mutta paineet olivat kovat, sillä kyseessä saattoivat olla miehen viimeiset olympialaiset. Itseluottamusta söi ikävä virhe, kun Nirkolta menivät ratamerkit sekaisin suuressa aallokossa ja virheen myötä hän purjehti reilusti ylimääräistä matkaa. Nirkke kertoo olleensa kuitenkin tyytyväinen siihen, että oli saanut muutettua kilpailusuorituksensa tasaisemmiksi ja hallitummiksi.

Rion olympialaisiin valmistautuessaan Nirkko kertoi haastattelussa, että palo purjehdukseen ei ole enää yhtä kova kuin 18-vuotiaana ja perheellisen miehen elämässä 200 matkustuspäivää vuodessa on hieman liikaa. Toisaalta Tanskan menestyksen myötä into tuntuu jälleen löytyneen ja ainakaan toistaiseksi Nirkko ei ole sulkenut pois mahdollisuutta osallistua Tokion 2020 olympialaisiin. Århusin regatta olikin vuoden 2018 MM-kilpailujen ja Tokion olympialaisten maapaikkakarsinnan testikilpailu, johon osallistui purjehduksen huippunimiä ympäri maailman.

Kilpailuihin valmistautuminen vaatii tiukkaa treeniä

 

Nirkko on palannut kilpailujen jälkeen nyt Tanskaan treenaamaan. Hän kertoo saaneensa testikilpailusta lisää itseluottamusta ja tällä hetkellä purjehtiminen tuntuu sujuvan, eikä olympiaoptiotakaan ole suljettu pois. Nirkko treenaa huippu-urheilijan tavoin ja pyrkii jatkuvasti parempiin suorituksiin. Purjehtimisen lisäksi treeneihin kuuluu olennaisena osana fyysinen harjoittelu, sillä kilpapurjehdus vaatii rautaista kuntoa.

Nirkko kertoo, että kilpailun aikana sykkeet voivat nousta äärimmilleen, jopa korkeammiksi kuin hapenottotestissä koskaan. Kaikista raskainta meno on avotuuliosuuksilla. Tällöin veneeseen yritetään saada lisää vauhtia muun muassa keinuttamalla venettä ja pumppaamalla purjetta. Kilpaveneissä on yhden hengen veneiksi todella kookkaat purjeet ja niiden käsittely vaatii voimaa. Myös tuuliolosuhteet vaikuttavat tietenkin rasituksen määrään. Kevyellä tuulella purjehtiminenkin sujuu kevyemmin, mutta kovan tuulen iskiessä purjehtija joutuu äärirajoille. Kropassa purjehtiminen tuntuu erityisesti reisissä ja keskivartalossa ja tämän takia kuntosalitreeni on olennainen osa harjoittelua.

Suoritus vaatii äärirajoilla viihtymistä

 

Regatta saattaa kestää viidestä kuuteen päivään ja yhteen päivään mahtuu helposti kaksi kolmen tunnin lähtöä. Lähdöissä syke on yleensä noin 80 prosentissa. Tässä kohtaa vaaditaan todellista vauhtikestävyyttä, jotta maitohapot eivät pääse pilaamaan suoritusta. Muutenkin suorituksessa pysytellään pääsääntöisesti vauhtikestävyyden ja maksimisykkeen rajoilla. Palautumisaikaa jää lähtöjen väliin vain 15 minuuttia. Tässä kohtaa auttaa puolestaan peruskestävyys, jonka ansiosta kroppa pystyy palautumaan lyhyessäkin ajassa.

Vaikka kilpapurjehduksessa erinomainen fyysinen kunto on ehdoton edellytys, loppujen lopuksi kilpailu ratkaistaan tekemällä oikeita päätöksiä oikeassa kohtaa. Aivojen pitää siis toimia pitkittyneestä fyysisestä rasituksesta huolimatta ja purjehtijan on kyettävä tekemään jatkuvasti havaintoja ympäristöstään.

Leireillä keskitytään purjehdusharjoitteluun

 

Finnjolla-luokassa purjehtijoiden vammat tulevat useimmiten polviin, lantioon ja alaselkään. Myös kaikenlaiset rasitusvammat ovat jatkuvasti uhkana. Suomessa olon aikana treeneihin kuuluu oikeastaan melko vähän varsinaista purjehtimista. Leireillä vesillä ollaan puolestaan neljä päivää putkeen ennen lepopäivää. Harjoitusohjelmaa ei suunnitella kovin tarkasti etukäteen, sillä sääolosuhteet määrittelevät kuinka paljon purjehtimista päivään mahtuu.